Ensimmäinen raskaus on aina vaikein, sanotaan, ja Charlotan kohdalla asia myös oli näin. Hän löytyi nukahtaneena ties mistä, välillä lattialta...

...välillä namma ruokakulhossa. Ai jai, ettei vain vetäisi chili con carnea keuhkoon.

Ei vetänyt, ja kyllä Charlotta pysyi muutenkin ihan hengissä. Mutta synnytys koitti silti.

Maailmaan saapuikin pieni tytytövauva, joka nimettiin Sunnyksi. Mutta pidellessään pientä kääröä sylissään Charlotta tajusi että hänen sisällään oli vielä elämää. Ja tämä elämä pyrki epätoisoisesti ulos.

"Eijei, ei taas..." Charlotta vaikersi silmät ummessa. "Leoooo..."

Maailmaan putkahti tällä kertaa poika, Daniel nimeltään. Lapsille rakennettiin lastenhuone, johon laitettiin vain kaksi sänkyä ja hoitopöytä.

Charlotta oli vielä monta päivää synnytyksien jälkeen kipeänä. Hän ei pystynyt tekemään muuta kun maalaamaan, ja sitäkin vain muutaman minuutin tunnissa.

Ja Leo hankki perheelle elantoa opettaessaan ala-asteen pikkukakaroita leikkimään nätisti, jaellen jälki-istuntolappuja ja väärentämällä muutaman simoleonin.

Pian vietettiin tuplasynttäreitä koko perheen voimin. Leo auttoi Sunnya ja...

...Charlotta Danielia.

Tämmöinen söpöläinen Sunnysta (Sunnystä?? Miten kirjoitetaan? Valaistusta?) tuli.

Ja tämmöinen Danielista. Söpöjä molemmat!

Pikku muodonmuutoksen jälkeen Sunnysta (-stä?) tuli vieläökin ihanampi. Nam.

Ja tämmöinen Danielista. Oih.

Kävelyopetusta. Vessassa Leo opetti Danielia puhumaan. Sitten vaihdettiin vauvat, Sunny meni vessaan puheoppiin Leolle ja Daniel kävelemään. Mahtimaito auttoi HIEMAN.

Voi *PIIP* kuvat loppuivat kesken. Saan kyllä vielä ainakin yhden osan tehtyä ennen koulua (Hyi!!). Lupaan. Tai aonakin yritän.